Tän vuoden ja samalla myös ton karvaisen rääpäleen ihka eka ensilumi satoi täydeltä taivaalta kokonaisen päivän ajan, oi että! Meidän vanhus ei ollut moksiskaan, mutta tää tyyppihän meni aivan sekaisin aamulla mennessään aamupisulle, kun maan peitti totaalisesti kunnon valkoinen lumipeitto, eikä tutusta nurmikosta ollu enää tietoakaan. Kieltämättä myös allekirjoittanutkin on tästä aika innoissaan, koska onhan nyt ihan törkeen kauniin näköistä ulkona, kun on niin valkoista ja valoisaa! Sitä harmautta ei nimittäin olis kestäny enää sekuntiakaan, joten lumi – älähän nyt katoa mihinkään.

Edit // Kirjoitin tän postauksen jo viimeviikolla samaisena päivänä kun lumi satoi maahan, mutta olisihan se pitänyt arvata, että ei kannata nuolaista ennenkuin tipahtaa…

Untitled
Untitled
Untitled
Buuu, mä kun ehdin oikeasti jo innostua.

Ps. Tuli muuten ihan varmuuden vuoksi otettua jo jouluiset kuvat tuosta riiviöstä, koska ei todellakaan voi luottaa (ainakaan viime joulujen perusteella) siihen, että joulukuun 24. päivänä täällä näkisi sitä lunta maassa :-D

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Olipas ihana viikonloppu pitkästä aikaa.

Pitkä metsälenkki koskella, Reino Nordin livekeikka, mansikkakakku tuoreilla mansikoilla, kunnon kotibileet vanhojen aikojen kunniaksi, paljon naurua, tanssimista muun muassa Anatuden tahtiin, epäonnistunut extempore -reissu (joka on aivan pakko päästä toteuttamaan tänä kesänä) ja aamu seitsemään asti venynyt lauantai ilta. Ajankulu katosi siis aika lahjakkaasti aamuun saakka kenenkään huomaamatta, tästä saaneen varmasti vaan kiittää aika super hyvää seuraa!

Näitä viikonloppuja saisi olla enemmän, on mulla vaan maailman parhaat ystävät ♥

9 viikkoinen, 5 hammasta ja 2,1 kiloa. Niin pieni ja pippurinen, mutta samalla jo älyttömän rakas.

Untitled
Untitled

4. kesäkuuta tulee varmasti olemaan yksiä niitä päiviä, minkä tuun muistamaan ikuisesti. Se hetki, kun pääsee monen pentukuumeessa vietetyn vuoden jälkeen katsomaan vihdoin kolmiviikkoisia karvapalleroita (ihanan) kasvattajan luokse. Voitte varmaan uskoa, mikä kiusaus oli, kun yhteenkään niistä ei saanut vielä koskea.

Ainoat kolme mustavalkoista pentua kuudesta viihtyi tiiviisti yhdessä ja ne olikin kunnon kolmenkopla. Yksi näistä osoittautui kunnon riiviöksi, kun taas hömelöin tapaus vakuutti jo toisella visiitillä olevansa näistä kolmesta the one pentu. Olisi kyllä kieltämättä tehnyt mieli ottaa kaikki kolme, kun katso niiden touhuja (:-D). Toissa lauantaina sitten koitti vihdoin ja viimein kaiken odotuksen jälkeen se päivä, kun saatiin käydä hakemassa toi ihanuus kotiin. Oli kieltämättä posket hieman kipeät päivän jälkeen, kun hymylle ei meinannut tulla kotimatkalla loppua!

Nyt reilu viikon yhdessä asustamisen jälkeen uskallan sanoa, että ei oltais voitu parempaa pentua saada, eikä kaduta tätä päätöstä ollenkaan (vaikka käytiinkin hetken pieni kikkailu kahden pennun välillä). Tämä yksilö on just eikä melkein juuri meille passeli. Heti kotiin päästyä tästä pikkuisesta kuoritui kunnon energiapakkaus, eikä uteliaisuudelle näytä tulevan loppua! Eipähän tuppaa ainakaan aika käymään pitkäksi.

Untitled

Tää on parasta just nyt.