9 viikkoinen, 5 hammasta ja 2,1 kiloa. Niin pieni ja pippurinen, mutta samalla jo älyttömän rakas.

Untitled
Untitled

4. kesäkuuta tulee varmasti olemaan yksiä niitä päiviä, minkä tuun muistamaan ikuisesti. Se hetki, kun pääsee monen pentukuumeessa vietetyn vuoden jälkeen katsomaan vihdoin kolmiviikkoisia karvapalleroita (ihanan) kasvattajan luokse. Voitte varmaan uskoa, mikä kiusaus oli, kun yhteenkään niistä ei saanut vielä koskea.

Ainoat kolme mustavalkoista pentua kuudesta viihtyi tiiviisti yhdessä ja ne olikin kunnon kolmenkopla. Yksi näistä osoittautui kunnon riiviöksi, kun taas hömelöin tapaus vakuutti jo toisella visiitillä olevansa näistä kolmesta the one pentu. Olisi kyllä kieltämättä tehnyt mieli ottaa kaikki kolme, kun katso niiden touhuja (:-D). Toissa lauantaina sitten koitti vihdoin ja viimein kaiken odotuksen jälkeen se päivä, kun saatiin käydä hakemassa toi ihanuus kotiin. Oli kieltämättä posket hieman kipeät päivän jälkeen, kun hymylle ei meinannut tulla kotimatkalla loppua!

Nyt reilu viikon yhdessä asustamisen jälkeen uskallan sanoa, että ei oltais voitu parempaa pentua saada, eikä kaduta tätä päätöstä ollenkaan (vaikka käytiinkin hetken pieni kikkailu kahden pennun välillä). Tämä yksilö on just eikä melkein juuri meille passeli. Heti kotiin päästyä tästä pikkuisesta kuoritui kunnon energiapakkaus, eikä uteliaisuudelle näytä tulevan loppua! Eipähän tuppaa ainakaan aika käymään pitkäksi.

Untitled

Tää on parasta just nyt.