Viime viikolla tulikin elettyä valehtelematta kaksi vuodenaikaan. Syksystä hypättiin talveen ja sieltä pikakelauksella takaisin sateen pariin. Aika mälsää, mä kun olisin tahtonut sen lumen pysyvän hiukan pidempää… Jos nyt tänä vuonna lumi tulisi edes ennen joulua vielä takaisin, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Vähän huvittaa muuten ajatella, että ensimmäisen ja viidennen kuvan välillä tosiaan on vain muutama hassu päivä.

Untitled

Viikonlopun harmautta piristi kuitenkin kummasti halloween bileet ja vieläpä ihan prikulleen teeman mukaisesti. Oli super kiva vihdoinkin päästä juhlimaan halloweeniä kunnolla asiaan kuuluvalla tavalla (vielä kun juhlapaikkakin oli sen näköinen!), joskin mun asu ehkä vähän meni normin ulkopuolelta. Hermoilin jo pari viikkoa etukäteen mun asun kanssa ja olinkin useaan otteeseen tilaamassa perus tylsää punahilkan asua (joka olis tullut varmasti vastaan joka toisella), mutta muutamaa päivää ennen viikonloppua mun sisko ehdotti, jos olisinkin merenneito. Pakko myöntää, että taisin innostua tästä melkeinpä heti, sillä pääsisin toteuttamaan lapsuuden haaveet merenneitona olemisesta – kiitos Summerin ja H2O:n. Selailin yhtenä iltana Pinterestistä hiukan inspiraatiota, käytiin vielä lauantaina Punanaamiossa ostamassa välttämättömät tarvikkeet ja ylhäällä näkyykin lopputulos. Asu oli kokonaan DIY ja voitteko kuvitella, että eniten rahaa meni hiussprayhin! Ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli piilarit, mutta en uskaltanut niiden kanssa ottaa riskiä ja lähteä pelleilemään ensimmäistä kertaa pääpäivänä. Ne jääkööt siis ensi vuoteen, koska en ajatellut enää yhtenäkään vuonna missata näitä juhlia!

Toissaöinen kellojen siirto meinas muuten mennä multa ohi ihan kokonaan ja tästä syystä tehtiin mun kaverin kanssa kirjaimellisesti pikavisiitti illan pikkutunneilla vielä yökerhoon. Juhlapaikalla aika lens nähtävästi ihan vauhdilla ohi ja lähdettiin jatkamaan iltaa paljon suunniteltua myöhemmin. Mä vieläpä jotenkin kuvittelin, että tietysti kelloja siirretään tunnilla eteenpäin (lohduttavaa kuulla, etten ollut ainoa) ja tästä syystä mehän lähdettiin kotiin päin jo kolmen maissa. Oli kieltämättä aika hämmentynyt olo, kun tunnin kotimatkan jälkeen vihdoin nukkumaan mennessä tuli katsottua vielä puhelimesta kelloa ja se näytti taas kolmea :-D Hetki siinä tuli mietittyä onko tosiaan niin humalassa miltä ei todellakaan tuntunut vai onko sitä sekoamassa, mutta aika äkkiä kuitenkin välähti, että tosiaan niitä kelloja siirrettiin taakse- eikä eteenpäin. Kieltämättä on edelleen hieman tyhmä olo…

Pakko antaa vielä ennen Netflixiin siirtymistä erityismaininta Stranger Thingsin toiselle kaudelle. Tästä muodostu jo ensimmäisen kauden aikana äitityttäret -sarja ja aloitettiinkin tämän toisen kauden katsominen heti sen tultua perjantaina. Vaikka oon sanonut ehdotonta eitä kaikenmaailman fantasiasarjoille (mainittaakoot Game of Thrones) niin tää yllätti mut täysin ja oon aika ällikällä päähän lyöty. Stranger Things on nimittäin ihan mieletön ja mahtava sarja, eikä musta tätä pysty ylistää ollenkaan liikaa. Jos jostain syystä jollakin on mennyt tämä sarja ohi ettekä ole sitä katsoneet, niin tekisi oikein mieli vaatia, että tehkää se nyt.

Sellainen halloween viikonloppu. Energistä uutta viikkoa tyypit, maanantaista ja ikiharmaudesta huolimatta!

Untitled
Tänään on ollut kyllä niin perinteinen maanantai, kirjaimellisesti. Aamulla kello jätti soittamatta eikä tietenkään herättänyt. Jouduin siis puoliksi heränneenä lähteä ajelemaan töihin päin ilman minkäännäköisiä aamutoimia tai ehostamista. Nopeesti vaan ensimmäiset vaatteet päälle mitkä käteen osui, kiireessä toimitettu hampaiden pesu, kone kainaloon ja menoksi! Selvästi siis toimistotyön plussa puolia nämä, kun ei niinkään ole väliä miltä siellä koneen takana näyttää.

Päivä näytti jo lounaan jälkeen muuttavan suuntaansa ihan hyvään suuntaan ja kelpo maanantaihin, mutta sitten töistä pois ajellessa ajoin sitten suoraan tolppaan. Siitä siis kätevästi luultavasti erittäin hehkeä (ja kallis) salaman saattelema kuva maanantai naamasta. Olis kieltämättä ihan mielenkiintoista nähdä tämä otos itsekin. Mä kyllä muistan (ei sillä, että kaahailisin :-D) jokaisen tolpan sijainnin mun työmatkalta, mutta tällä kertaa olikin sitten kunnon hämy pistetty. Bussipysäkille oli nimittäin parkkeerattu paku kera kameran. Kornista, mutta ajattelin mielessäni ennen tätä salaman välähdystä sattuisikohan kyseisen pakun edestä löytyä kenties poliisiauto, mikä olisi tämän menopelin pysäyttänyt, kunnes näin tummennettujen lasien läpi takaboksissa komeilevan kameran – cheers! Tässä on kuitenkin pienen pieni toivon kipinä viellä päällä, koska voin päästä pelkällä huomautuksella. Voi kunpa pääsisin…

Lohtua tähän päivään kuitenkin toi afterworkit salaattitreffien merkeissä ja odotettu ripsihuolto, mutta täytynee kuitenkin sanoa, että onneksi tää päivä on jo ohi. Huomista odotellessa, toivottavasti siitä tulisi hiukan parempi!

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Olipas ihana viikonloppu pitkästä aikaa.

Pitkä metsälenkki koskella, Reino Nordin livekeikka, mansikkakakku tuoreilla mansikoilla, kunnon kotibileet vanhojen aikojen kunniaksi, paljon naurua, tanssimista muun muassa Anatuden tahtiin, epäonnistunut extempore -reissu (joka on aivan pakko päästä toteuttamaan tänä kesänä) ja aamu seitsemään asti venynyt lauantai ilta. Ajankulu katosi siis aika lahjakkaasti aamuun saakka kenenkään huomaamatta, tästä saaneen varmasti vaan kiittää aika super hyvää seuraa!

Näitä viikonloppuja saisi olla enemmän, on mulla vaan maailman parhaat ystävät ♥